Asennus- ja käyttöolosuhteiden vaikutus parkettien kosteuselämiseen

PARKETIN KOSTEUSTEKNINEN TOIMINTA:

Hygroskooppisena materiaalina puun tilavuus vaihtelee jatkuvasti sen pyr- kiessä kosteustasapainoon ympäristönsä (huoneilma + alusta) kanssa. Tätä ominaisuutta pyritään vähentämään kuivaamalla parketti valmistusvaihees- sa ”puusepänkuivaksi” (8 %, +/- 1 %). Tässä kosteudessa vesi on poistunut puun soluonteloista, mutta vettä on vielä jonkun verran soluseinämissä. Huonetilassa, jossa lämpötila on 200C ja ilman suhteellinen kosteus on 35- 60 %, vaihtelee parkettilattian kosteusprosentti välillä 8 – 11 %. Muodonmuutoksia ei esiinny, puulattia on stabiili.

Puulattioissa esiintyy kuitenkin yleensä aina normaalia kausiluonteista rakoi- lua. Talvella, suhteellisen ilman- kosteuden ollessa pienimmillään lämmitys- kauden takia, saattaa lattiaan ilmestyä pientä rakoilua, joka yleensä poistuu lämmityskauden päätyttyä ja sisäilman ilmankosteuden kasvaessa.

Ongelmat alkavat, jos olosuhteet ovat reilusti yli tai ali suositusten ja pidemmän aikaa. Noin kahdeksan prosentin kosteuteen kuivatun puun soluseinä- missä on vielä vettä ja näin puun kuivuminen (= tilavuuden muuttuminen) voi jatkua liian kuivissa olosuhteissa. Vastaavasti liian kosteissa olosuhteissa soluseinämät täyttyvät vedellä aiheuttaen parketin turpoamisen. Tällöin muodonmuutok- set ovat rajumpia ja myös lopullisia – parketti ei enää palaudu valmistusmit- toihinsa olosuhteiden palautuessa normaaleiksi.

Tästä syystä on erityisesti kiinnitettävä huomioita seuraaviin seikkoihin:

  • Parkettia asennettaessa kaikkien ovien sekä ikkunoiden tulee olla paikoillaan ja kaikkien kosteutta aiheuttavien sisätöiden tulee olla tehty. Rakennuksen tulee olla säännöllisesti lämmitet- ty ja tuuletettu. Uudesta betonialustasta mitataan suhteellinen kosteus ainetta rikkovalla menetelmällä ja tulokset merkitään mittauspöytäkirjaan. Mahdollisen lattialämmitysjärjestelmän toimivuus testataan ja mittaustulokset kirjataan raporttiin.
  • Tiloissa, joissa ilman suhteellinen kosteus laskee talvella pitkäksi aikaa reilusti alle ohjearvojen, tulisi aina käyttää ilmankostuttimia lämmityskauden aikana. Vastaavasti kesäaikaan, jolloin sisäil- man suhteellinen kosteus saattaa nousta korkeaksi, tulisi kosteut- ta tarvittaessa poistaa lämmityksellä tai kosteudenkerääjillä.

Asennus- ja käyttöolosuhteet eivät saa vaihdella oleellisesti. Mikäli asennus- tai käyttöolosuhteet poikkeavat annetuista raja-arvoista, eivät tuotteiden takuuehdot ole voimassa.

Kosteuselämiselle herkät puulajit

PYÖKKI ja VAAHTERA reagoivat vahvasti ympäröivän kosteuden muutoksiin, joten niiden käyttöä ei suositella tiloissa, joissa on lattialämmitys.

ASENNUS- JA KÄYTTÖ­OLOSUHDE­VAATIMUKSET:

HUONEILMA

  • Suhteellinen ilmankosteus: 35 -60 RH %
  • Lämpötila: +18…24 °C

ALUSTA

  • Betonin kosteus: 85 % / 75 % (SisäRYL 2013)
  • Levyalustan kosteus: max. 9 %
  • Lämpötila: + 15…+20 °C

LATTIALÄMMITYSJÄRJESTELMÄ

  • Parketin pintalämpötila: max. +27 °C
  • Pintalämpötilan vuorokausi- vaihtelu: max. 5 °C